Tutkimusperustainen päätöksenteko ja kehittämistyö

Kyseenalaistamme helposti koulutusta koskevat uudistukset, jotka eivät perustu tutkittuun tietoon. Monimutkaisessa maailmassa peräänkuulutamme tutkimusperustaista (evidence based) ja tutkimustiedon ohjaamaa (evidence informed) yhteiskunnallista päätöksentekoa. Ajatellaan, että tutkimusperustaisuus varmistaa, että päätökset perustuvat mahdollisimman objektiiviseen, vahvaan ja kasautuvaan tieteelliseen tietoon, mikä lisäisi päätösten onnistumisen todennäköisyyttä ja siten myös niiden vaikuttavuutta. Samalla joudumme kuitenkin pohtimaan relevantin tiedon saavutettavuutta, sen luotettavuutta ja käyttöä sekä toimijoiden osallisuuden mahdollistavia rakenteita. Tiedon tulisi myös pohjustaa uutta ajattelua ja uusien toimintamallien kehittämistä. 

Tutkimusperustainen vaikuttaminen tarkoittaa päätöksenteon ja toiminnan lähestymistapaa, jossa päätökset ja toimet perustuvat vahvaan näyttöön ja luotettavaan tutkimustietoon. Tällöin korostuu tieteellisten tutkimusten, analyysien ja todisteiden merkitys päätöksenteon ohjaajina, mutta myös taito käyttää tätä tietoa eettisesti ja kestävästi oikein. Myös opetuksen kehittäminen tulisi olla tutkimusperustaista tai tutkimustiedon ohjaamaa uudistamista, jossa yhdistyvät tieteenalakohtainen ja pedagoginen näkökulma toimijoiden ammattitaidon kanssa. Tämä tarkoittaa sitä, että kehittämistyön perustana on opetuksen ja tutkimuksen yhteys eli konnektiivisuus. Tähän pyritäänkin nykyisessä opettajankoulutuksessa, mutta koko koulujärjestelmän ja oppilaitosten kehittämisessä ollaan vasta alkumetreillä. Tahtoa kuitenkin on kuten meneillään oleva Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama Kaksivuotisen esiopetuksen valtakunnallinen kokeilu (2021-2025) osoittaa. 

Erilaiset tiedonkäytön tarpeet toki eroavat toisistaan ja valituilla ratkaisutavoilla on yhteyttä ongelman luonteeseen. Yksinkertaiset tekniset ongelmat, joissa ratkaisuvaihtoehdot ovat selkeitä, voidaan ratkaista tietoa etsimällä, seulomalla ja sitä välittämällä. Monimutkaisemmissa ongelmissa on tarpeen tehdä laaja-alaista tiedonkeruuta, jotta voidaan tunnistaa eri asioiden väliset yhteydet ja tehdä synteesiä. Kompleksiset ns. viheliäiset ongelmat ovat usein moniulotteisia, monitulkintaisia ja moniin eri asioihin kytkeytyviä, jolloin ne voivat näyttää hyvinkin erilaisilta riippuen tarkastelukulmasta, esimerkkinä ilmastonmuutos. Tästä syystä kompleksisten kysymysten käsittely vaatii laaja-alaista, vuorovaikutteista ja osallistavaa asiantuntijakäsittelyä kootun tutkimustiedon lisäksi.  

Tutkimusperustaisen päätöksenteon ja kehittämistyön tulisi olla iteratiivinen prosessi. Tällöin tehtyjen ratkaisujen vaikuttavuutta ja onnistumista paitsi seurataan, niin tiedon ja kokemusten karttuessa, päätöksiä arvioidaan uudelleen ja tarvittaessa sopeutetaan toimintaa uuden tiedon valossa. Tämän suuntaiseen toimintatapaan on koulutuksen kehittämisen syytä pyrkiä.

Marja-Kristiina Lerkkanen
Kasvatustieteen professori
Opettajankoulutuslaitos
Jyväskylän yliopisto

 

Sivistys, hallinto ja tutkimus -ryhmän kannanotto koulutuksen kehittämiseen 3.4.2023

#sivistyshallintojatutkimus

Koulutus on osa kompleksista yhteiskuntaa, ja sitä koskevat päätökset vaikuttavat laajasti kaikkien suomalaisten elämään. Nopeat muutokset yhteiskunnassamme sekä lasten ja nuorten kasvuympäristössä on otettava huomioon koulutusta ja kasvatusta koskevissa ratkaisuissa

Suomalaisen koulutusjärjestelmän lähtökohtana tulee olla lasten ja nuorten kasvu ja oppiminen sekä heidän tulevaisuutensa 

• Jokaisella koulutustasolla ja lapsen ja nuoren kaikissa elämänvaiheissa tulee panostaa oppimisen perustaitoihin, hyvinvointiin, ja eriarvoisuuden ehkäisemiseen.
• Koulutuksella pitää olla merkitystä lasten ja nuorten elämässä tietojen ja taitojen sekä toimijuuden kehittymisen ympäristönä ja sen on valmistettava lapsia ja nuoria toimimaan monimuotoisessa maailmassa.
• Huolehditaan varhaiskasvatuksen ja oppilaitosten ympärillä olevien järjestelmien (mm.  sote-palvelut) toimintaedellytyksistä niin, että koulutuksessa voidaan keskittyä perustehtävään
• Koulutuspolulla tulee huolehtia jokaisesta oppijasta. Lisätään yhteenkuuluvuutta, osallisuutta ja annetaan oikea-aikaista tukea oppimiseen sekä vahvistetaan koulutususkoa
• Koko koulutusjärjestelmän arvoperustaa sekä sivistys- ja oppimiskäsitystä tulee tarkastella laajana kokonaisuutena ja tulevaisuuden näkökulmasta.

 

Hyväkin koulutusjärjestelmä kaipaa uudistamista

• Muutetaan lainsäädäntöä ja kehitetään opetussuunnitelmien ja tutkintojen perusteita niin, että ne tukevat lapsen ja nuoren saumatonta oppijan polkua varhaiskasvatuksesta toiselle asteelle 
• Uudistetaan tutkimukseen, ennakointiin ja kokemustietoon perustuen varhaiskasvatuksen ja opetussuunnitelmien sekä tutkintojen perusteita ja perusteprosesseja laajassa yhteistyössä 
• Opetussuunnitelman perusteissa vahvistetaan oppimisen, ajattelun ja yhdessä toimimisen taitoja 
• Vahvistetaan yhteisöllisen kehittämisen osaamista ja opetussuunnitelmaosaamista eri koulutusasteilla
• Varhaiskasvatuksen ja koulun toimintakulttuuria ja joustavia järjestelyjä kehitetään niin, että voidaan ennaltaehkäistä tuen tarpeita
• Varmistetaan riittävä, monipuolinen tietoperusta ja tutkimus tukemaan valtakunnallista ja paikallista kehittämistyötä
• Laaditaan alueellisen tasa-arvon mittareita koulutuksen yhdenvertaisuuden vahvistamiseksi
• Vahvistetaan lasten ja nuorten kanssa toimivien eri sektoreiden yhteistyötä

 

Tuetaan opettajien ammatillista kehittymistä, yhteisöllisyyden vahvistamista ja johtajuutta

• Johtajuudella on olennainen vaikutus yhteisön oppimisedellytysten ja -ympäristöjen rakentumiseen ja siihen, kehittyykö̈ organisaatio toivottuun suuntaan.
• Tarvitaan tulevaisuuteen katsovaa, yhteisöllistä, pedagogista johtamisosaamista järjestelmän kaikilla tasoilla. 
• Johtajuutta tulee tukea ja johtamistaitoja tulee kehittää jatkuvasti koulutuksella ja verkostotyöllä. Johtajilla tulee olla mahdollisuus ja velvoite osallistua johtamiskoulutukseen.
• Vahvistetaan vertaistukeen, esimerkiksi mentorointiin perustuvia osaamisen kehittämisen malleja johtamisen tueksi.

 

Sivistys, hallinto ja tutkimus -ryhmän jäsenet

Ann-Sofi Smeds-Nylund, Sirpa Eskelä-Haapanen, Elina Fonsén, Eija Hanhimäki, Merja Hautakangas, Janne Elo, Pia Kola-Torvinen, Marjo Kyllönen, Marja-Kristiina Lerkkanen pj., Michael Uljens, Päivi Nilivaara, Helena Vesaranta ja Arja-Sisko Holappa

 

lisätietoja: Marja-Kristiina Lerkkanen ja Arja-Sisko Holappa