Yhteistyöllä sivistyksellistä
medialukutaitoa
Digitaalinen mediakulttuuri tarjoaa loputtomasti mahdollisuuksia sivistyksen kehittämiselle. Verkon kautta voimme ihastella Louvren näyttelyitä, tutustua Cernin hiukkaskiihdyttimeen, päästä käsiksi kulttuuriteoksiin ympäri Eurooppaa ja tutustua miljooniin kissavideoihin. Voimme etsiä ja löytää monimuotoista tietoa eri lähteistä, voimme laajentaa näkemystämme tutustumalla ajattelijoihin eri puolilta maailmaa, nähdä paikkoja, joihin meillä ei muuten olisi pääsyä, keskustella muiden ihmisten kanssa välittämättä maantieteellisestä sijainnista ja käännösohjelmien avulla ylittää jopa kielimuureja. Uusissa toimintaympäristöissä kysymys on paljon muustakin kuin taidosta käyttää valmiita palveluja tai tehdä niitä itse. Mahdollisuuksien hyödyntäminen edellyttää laaja-alaista kulttuurista ja sivistyksellistä medialukutaitoa.
J.A.
Hollon sivistyskasvatusajattelu (esim. Hollo 1952) sopii hyvin
medialukutaitoon. Monipuolisesti kasvatuksen kentällä Hollo on tunnettu
erityisesti kasvatuksen näkemisestä ”kasvamaan saattamisena”.
Sivistyskasvatuksessa on kyse kokonaisvaltaisesta ihmisen kasvattamisesta, eikä
mediakasvatustakaan ole luontevaa erottaa muusta kasvatuksesta ja opetuksesta.
Laaja-alainen medialukutaidon edistäminen vaatii yhteistyötä toimijoiden välillä. Jotta tavoitteellinen kasvatustoiminta pystyy kattamaan medialukutaidon eri osa-alueet, tarvitaan monien eri näkökulmien välistä dialogia ja yhteistyötä esimerkiksi formaalin ja informaalin kasvatuksen välillä. Vaikka mediakasvatuksella on ollut pitkät perinteet opetussuunnitelmien myötä esimerkiksi kouluissa (Kauppinen ; Sintonen, Kupiainen & Suoranta 2007), medialukutaidon edistäminen Suomessa on ollut enemmän kuin opetusprojekti. Mediakasvatuksen juuret ovat kansansivistystyössä ja alan järjestötoiminta on vilkasta. Julkisella sektorilla medialukutaitoa edistetään opetussektorin ohella erityisesti kulttuuri- ja nuorisoalalla. Myös yksityisellä sektorilla tehdään toimintaa medialukutaitojen edistämiseksi.
Hollon sivistyskasvatusajattelussa kasvatus nähtiinkin kuuluvaksi koko elinkaareen, sillä ihminen ei kasva koskaan valmiiksi (Taneli 2012). Samalla tavoin on hahmoteltu myös medialukutaitoa: jokainen on omalla tavallaan medialukutaitoinen, muttei koskaan täysinoppinut. Tämä lähtökohta osoittaa mutta toisaalta myös auttaa sietämään medialukutaidon jatkuvaa päivitystarvetta. Opetussuunnitelmauudistuksen myötä mediakasvatuksen sisällöt esimerkiksi monilukutaidon ja tieto- ja viestintäteknologisen osaamisen kautta sisältyvät varhaiskasvatuksesta aina toisen asteen opetukseen. Sivistyksellinen medialukutaidon kehittäminen ei lopu kuitenkaan oppivelvollisuuteen tai formaalista koulutuksesta valmistumiseen. Jotta medialukutaidon kehittämisen mahdollisuudet turvataan elinikäisen oppimisen periaatteiden mukaisesti, tarvitaan yhdessä mietittyä kestäviä tapoja ideoida, suunnitella ja vakiinnuttaa mediakasvatus osaksi myös laaja-alaista aikuisten osaamisen kehittämistä. Tässä tehtävässä vuorovaikutuksellinen yhteistyö ja keskustelu tutkimuksen kentän ja hallinnon toimijoiden välillä on erityisen tärkeää.
Keskustelua
voidaan käydään syksyllä SIG-ryhmän järjestämissä tilaisuuksissa, kuten Mediataitoinen
sivistyskunta -seminaarissa (Jyväskylä 12.9.2018) sekä Kasvatustieteenpäivien
symposiumissa (Tampere 16.11.2018). Seminaarissa keskustellaan kunnista ja
niiden taidoista ja tarpeista median saralla. Symposiumin aiheena on
puolestaan tutkimustiedon hyödyntäminen koulutuspolitiikassa ja -päätöksissä.
Molemmista tilaisuuksista julkaistaan lisätietoa piakkoin.
Lauri Palsa, Kansallinen audiovisuaalinen instituutti
Kirjoitus
pohjautuu Saara Salomaan ja Lauri Palsan Kritiikki –lehdessä (Kevät 2016)
julkaistuun artikkeliin ”Sivistyksellinen medialukutaito digiloikan varjossa”.
Lähteet:
Hollo, J. (1952). Kasvatuksen maailma. 2. painos. Werner
Söderström Osakeyhtiö: Porvoo.Kauppinen, Merja. 2010. Lukemisen linjaukset. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.
Kupiainen, R. Sintonen, S. & Suoranta, J. 2007. Suomalaisen mediakasvatuksen vuosikymmenet. Teoksessa Kynäslahti, Heikki, Kupiainen, Reijo ja Lehtonen, Miika (toim.), Näkökulmia mediakasvatukseen. Helsinki: Mediakasvatusseura ry, 3–26.
Taneli, M. (2012). Kasvatus on kasvamaan saattamista. Kasvatusfilosofinen tutkimus J. A. Hollon sivistyskasvatusajattelusta. Turku: Turun yliopisto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti