Varhaiskasvatuksen sekä esi- ja perusopetuksen johtajuuden kehittämishankkeen (VEPO 2035) tarkastelu politiikkasyklin kehyksessä

Blogitekstimme tarkastelee Varhaiskasvatuksen sekä esi- ja perusopetuksen johtajuuden kehittämishanketta (VEPO 2035) politiikkasyklin viitekehyksessä (Pekkola ym. 2016). VEPO 2035 -hanke sai alkusysäyksen valtioneuvoston kanslian avattua tarjouspyynnön (1.6.2021), jonka kohteena oli johtamisen ja johtamisosaamisen kehittäminen varhaiskasvatuksessa sekä esi- ja perusopetuksessa. 

Johtamisen tulo poliittiseksi ilmiöksi

Poliittinen viitekehys ja perustelut hankkeelle ovat löydettävissä Marinin hallitusohjelmasta (Valtioneuvosto, 2019) sekä Oikeus oppia -ohjelmasta (Opetus- ja kulttuuriministeriö, 2019), joilla molemmilla oli kohteena varhaiskasvatus sekä perusopetus. Ensimmäisessä mainittiin tarve johtamisen sekä johtamisosaamisen ja jälkimmäisessä laatu- ja tasa-arvotyön kehittämiseen.  Varhaiskasvatuksen Oikeus oppia -ohjelmassa johtajuuden kehittäminen liitettiin varhaiskasvatuksen laadun parantamista koskevaan tavoitteeseen. Esi- ja perusopetuksen osalta johtamista kehitettiin osana oppimisen ja koulunkäynnin tuen ja oppilaiden hyvinvoinnin vahvistamisen tavoitetta sekä opetuksen laadun vahvistamisen tavoitetta. (Opetus- ja kulttuuriministeriö, 2019).

Opetus- ja kulttuuriministeriön tarjouspyyntö oli kaksiosainen. Ensimmäisessä osassa tuli laatia johtajuuden kehittämissuunnitelma vuoteen 2035 asti. Kehittämissuunnitelman tuli perustua hankkeen tekemään kartoitukseen koskien johtamistutkimuksen ja -koulutusten nykytilaa sekä keskeisiä kehittämistarpeita. Toisessa osassa tehtäväksi oli asetettu valtakunnallisen ja tutkimusperustaisen varhaiskasvatuksen sekä esi- ja perusopetuksen johtamisen koulutuskokonaisuuden laadinta. Koulutuskokonaisuuden tuli lähestyä johtamista kokonaisvaltaisesti sen monimuotoisuus huomioiden sekä kattaa johtamisen eri osa-alueet ja tasot. Hankkeen tuli valmistua vuoden 2022 loppuun mennessä.

Politiikkasyklin kautta tarkasteluna, näemme, kuinka kasvatus- ja opetusalan johtamisesta tehtiin poliittinen ilmiö ja keskeinen kehittämisen kohde pääministeri Marinin kaudella. Johtamista ja sille annettuja merkityksiä tuotiin esiin useamman poliittisen asiakirjan ja ohjelman välityksellä.

Politisoidun ilmiön ratkaisuvaiheeseen siirtyminen

Opetus- ja kulttuuriministeriö valitsi kilpailutuksen jälkeen Helsingin yliopiston Kasvatus- ja opetusalan johtajuuden tutkimusryhmän (KAJO) toteuttamaan hanketta. Tutkimusryhmä laati tarjouksen viitekehystä noudattaen vuoteen 2035 ulottuvan johtajuuden kehittämissuunnitelman sekä sen mukaisen koulutuskokonaisuuden, jota kaikki opettajankoulutusta toteuttavat yliopistot voivat hyödyntää kasvatus- ja opetusalan johtajuuskoulutusten kehittämisessä. Tutkimusryhmä esitti lainsäädännön muutoksia koskien rehtoreiden ja päiväkodinjohtajien kelpoisuuksia.  Lisäksi VEPO 2035 -hanke laati ehdotuksensa toteutusta tukevan rahoitusmallin, jonka avulla yliopistojen on mahdollista tarjota kelpoisuusvaatimuksissa mainittua koulutusta.

Politiikkasyklin keinoin voimme siis tunnistaa politisoidun aiheen ja siihen valitun rajatun ongelman (Pekkola ym. 2016). Laajassa viitekehyksessä puhumme siis varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen laadusta ja tasa-arvosta, jonka sisällä johtajuuden kehittäminen on poimittu rajatuksi kohteeksi. Tarjotun rahoituksen myötä ongelma otetaan ratkaistavaksi tutkijoiden toteuttamassa hankkeessa.

Kohti toimintavan päättämistä ja jalkauttamista?

Prosessin seuraavat askeleet olisivat politiikkasyklin mukaisesti toimintatavan lopullinen päättäminen ja ratkaisuvaihtoehdon jalkauttaminen (Pekkola ym. 2016.) Olemme vaiheessa, jossa VEPO 2035 -hankkeen raportin tiivistelmä ja raportti on välitetty ministereille opetus- ja kulttuuriministeriön opetusneuvoksen toimesta syyskuussa 2023. Olemme odottavalla mielellä ja samaan aikaan hieman huolestuneita, sillä valtion talousarvio vuodelle 2024 ei näytä lupaavalle esittämiemme muutosten osalta. 

Pääministeri Orpon hallitusohjelma (Valtioneuvosto, 2023) sisältää kuitenkin varhaiskasvatusta koskevat toivoa antavat kirjaukset: ”Johtamista opetus- ja sivistyssektorilla parannetaan” (s. 80) ja ”Hallitus sitoutuu varhaiskasvatuslain mukaiseen lapsen oikeuteen pedagogisesti johdettuun ja toteutettuun varhaiskasvatukseen” (s. 82). Yksi hallitusohjelmaan kirjattu lause on suunnitelmamme kannalta hiukan epämääräisempi: ”Varhaiskasvatuksen johtajan tehtävässä toimiminen mahdollistetaan myös varhaiskasvatuksen sosionomi YAMK-tutkinnolla huolehtien riittävästä pedagogisesta ja didaktisesta osaamisesta.” (s. 82). Esi- ja perusopetuksen osalta hallitusohjelmasta löytyy useita laadun vahvistamisen tavoitteita, mutta johtajuuden kehittämistä ei erikseen mainita. Hallitusohjelman mukaan ”Peruskoulua kehitetään pitkäjänteisesti tieto- ja tutkimusperusteisesti laaja-alaisessa yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. Erityisen huolestuttavia ovat koko 2000-luvun ajan heikentyneet oppimistulokset. Työn tavoitteena on koota laajasti tutkijoita sekä eri alojen ja koulutuskentän asiantuntijoita arvioimaan peruskoulun kehittämistarpeita.” (s.82).  Tästä voi hyvällä tahdolla tulkita, että rehtorien osaamisen nostamiselle olisi tarvetta.

Nyt on tärkeää pohtia, millaisella ohjauksella (ks. Pekkola ym. 2016) VEPO 2035 -hankkeessa laaditun ratkaisun toimeenpano voidaan toteuttaa. Ensinnäkin tarvitaan säädösohjausta, jotta kelpoisuusvaatimuksien muutoksia edellyttävät laki- ja asetusmuutokset saataisiin toteutettua. Tämän ohella talousohjauksella on merkittävä rooli, sillä ilman ehdottamaamme rahoitusta ei antamamme ratkaisuvaihtoehdon toteutus ole mahdollinen. Kyseessä ei ole nopea tai yksinkertainen kehittämistyö, sillä jo yksistään lakimuutoksen edellyttämä sykli on monivaiheinen ja aikaa vievä. Lisäksi erilaiset poliittiset näkemykset toteuttamisen keinoista leimaavat päätöksentekoa, vaikka tavoite olisi yhteinen.

Kysymyksemme kuuluu, voisiko VEPO 2035 toimia informaatio-ohjauksen välineenä politiikkasyklin jalkauttamisvaiheessa ja minkälaisia vaikuttamisen keinoja jalkauttamisvaiheeseen siirtyminen edellyttää? Kuinka ja keiden kaikkien toimesta veisimme viestiä eteenpäin?

Kirjoittajat: Elina Fonsén, Raisa Ahtiainen & Lauri Heikonen

Lähteet:

Heikonen, L., Ahtiainen, R., Fonsén, E., Heikkinen, K-M., Lahtero, T., Kallioniemi, A. (2023). Kohti kehittyvää johtajuutta. Varhaiskasvatuksen sekä esi- ja perusopetuksen johtajuushankkeen (VEPO 2035) loppuraportti. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2023:7. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-760-4

Opetus- ja kulttuuriministeriö (2019). Oikeus oppia - varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen laadun ja tasa-arvon kehittämisohjelman (2020–2022) https://okm.fi/laatuohjelmat

Pekkola, E., Airaksinen, J. & Nyholm, I. (2016). Julkinen hallinto järjestelmänä. Teoksessa I.Nyholm, J.Stenvall, J.Airaksinen, E.Pekkola, A.Haveri, K.af Ursin & S.Tiihonen (2016). Julkinen hallinto Suomessa. Helsinki: Tietosanoma, 69–104.

Valtioneuvosto (2019). Pääministeri Sanna Marinin hallituksen ohjelma 10.12.2019: Osallistava ja osaava Suomi – sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta. Valtioneuvoston julkaisuja 2019:31. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161931/VN_2019_31.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Valtioneuvosto (2023). Vahva ja välittävä Suomi. Pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelma 20.6.2023 Valtioneuvoston julkaisuja 2023:58. https://valtioneuvosto.fi/hallitukset/hallitusohjelma#/

Valtiovarainministeriö (2023). Talousarvioesitys vuodelle 2024. https://budjetti.vm.fi/indox/sisalto.jsp?year=2024&lang=fi&maindoc=/2024/tae/hallituksenEsitys/hallituksenEsitys.xml&opennode=0:1:3:31