Varhaiskasvatuksen sekä esi- ja perusopetuksen johtajuuden kehittämishankkeen (VEPO 2035) tarkastelu politiikkasyklin kehyksessä

Blogitekstimme tarkastelee Varhaiskasvatuksen sekä esi- ja perusopetuksen johtajuuden kehittämishanketta (VEPO 2035) politiikkasyklin viitekehyksessä (Pekkola ym. 2016). VEPO 2035 -hanke sai alkusysäyksen valtioneuvoston kanslian avattua tarjouspyynnön (1.6.2021), jonka kohteena oli johtamisen ja johtamisosaamisen kehittäminen varhaiskasvatuksessa sekä esi- ja perusopetuksessa. 

Johtamisen tulo poliittiseksi ilmiöksi

Poliittinen viitekehys ja perustelut hankkeelle ovat löydettävissä Marinin hallitusohjelmasta (Valtioneuvosto, 2019) sekä Oikeus oppia -ohjelmasta (Opetus- ja kulttuuriministeriö, 2019), joilla molemmilla oli kohteena varhaiskasvatus sekä perusopetus. Ensimmäisessä mainittiin tarve johtamisen sekä johtamisosaamisen ja jälkimmäisessä laatu- ja tasa-arvotyön kehittämiseen.  Varhaiskasvatuksen Oikeus oppia -ohjelmassa johtajuuden kehittäminen liitettiin varhaiskasvatuksen laadun parantamista koskevaan tavoitteeseen. Esi- ja perusopetuksen osalta johtamista kehitettiin osana oppimisen ja koulunkäynnin tuen ja oppilaiden hyvinvoinnin vahvistamisen tavoitetta sekä opetuksen laadun vahvistamisen tavoitetta. (Opetus- ja kulttuuriministeriö, 2019).

Opetus- ja kulttuuriministeriön tarjouspyyntö oli kaksiosainen. Ensimmäisessä osassa tuli laatia johtajuuden kehittämissuunnitelma vuoteen 2035 asti. Kehittämissuunnitelman tuli perustua hankkeen tekemään kartoitukseen koskien johtamistutkimuksen ja -koulutusten nykytilaa sekä keskeisiä kehittämistarpeita. Toisessa osassa tehtäväksi oli asetettu valtakunnallisen ja tutkimusperustaisen varhaiskasvatuksen sekä esi- ja perusopetuksen johtamisen koulutuskokonaisuuden laadinta. Koulutuskokonaisuuden tuli lähestyä johtamista kokonaisvaltaisesti sen monimuotoisuus huomioiden sekä kattaa johtamisen eri osa-alueet ja tasot. Hankkeen tuli valmistua vuoden 2022 loppuun mennessä.

Politiikkasyklin kautta tarkasteluna, näemme, kuinka kasvatus- ja opetusalan johtamisesta tehtiin poliittinen ilmiö ja keskeinen kehittämisen kohde pääministeri Marinin kaudella. Johtamista ja sille annettuja merkityksiä tuotiin esiin useamman poliittisen asiakirjan ja ohjelman välityksellä.

Politisoidun ilmiön ratkaisuvaiheeseen siirtyminen

Opetus- ja kulttuuriministeriö valitsi kilpailutuksen jälkeen Helsingin yliopiston Kasvatus- ja opetusalan johtajuuden tutkimusryhmän (KAJO) toteuttamaan hanketta. Tutkimusryhmä laati tarjouksen viitekehystä noudattaen vuoteen 2035 ulottuvan johtajuuden kehittämissuunnitelman sekä sen mukaisen koulutuskokonaisuuden, jota kaikki opettajankoulutusta toteuttavat yliopistot voivat hyödyntää kasvatus- ja opetusalan johtajuuskoulutusten kehittämisessä. Tutkimusryhmä esitti lainsäädännön muutoksia koskien rehtoreiden ja päiväkodinjohtajien kelpoisuuksia.  Lisäksi VEPO 2035 -hanke laati ehdotuksensa toteutusta tukevan rahoitusmallin, jonka avulla yliopistojen on mahdollista tarjota kelpoisuusvaatimuksissa mainittua koulutusta.

Politiikkasyklin keinoin voimme siis tunnistaa politisoidun aiheen ja siihen valitun rajatun ongelman (Pekkola ym. 2016). Laajassa viitekehyksessä puhumme siis varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen laadusta ja tasa-arvosta, jonka sisällä johtajuuden kehittäminen on poimittu rajatuksi kohteeksi. Tarjotun rahoituksen myötä ongelma otetaan ratkaistavaksi tutkijoiden toteuttamassa hankkeessa.

Kohti toimintavan päättämistä ja jalkauttamista?

Prosessin seuraavat askeleet olisivat politiikkasyklin mukaisesti toimintatavan lopullinen päättäminen ja ratkaisuvaihtoehdon jalkauttaminen (Pekkola ym. 2016.) Olemme vaiheessa, jossa VEPO 2035 -hankkeen raportin tiivistelmä ja raportti on välitetty ministereille opetus- ja kulttuuriministeriön opetusneuvoksen toimesta syyskuussa 2023. Olemme odottavalla mielellä ja samaan aikaan hieman huolestuneita, sillä valtion talousarvio vuodelle 2024 ei näytä lupaavalle esittämiemme muutosten osalta. 

Pääministeri Orpon hallitusohjelma (Valtioneuvosto, 2023) sisältää kuitenkin varhaiskasvatusta koskevat toivoa antavat kirjaukset: ”Johtamista opetus- ja sivistyssektorilla parannetaan” (s. 80) ja ”Hallitus sitoutuu varhaiskasvatuslain mukaiseen lapsen oikeuteen pedagogisesti johdettuun ja toteutettuun varhaiskasvatukseen” (s. 82). Yksi hallitusohjelmaan kirjattu lause on suunnitelmamme kannalta hiukan epämääräisempi: ”Varhaiskasvatuksen johtajan tehtävässä toimiminen mahdollistetaan myös varhaiskasvatuksen sosionomi YAMK-tutkinnolla huolehtien riittävästä pedagogisesta ja didaktisesta osaamisesta.” (s. 82). Esi- ja perusopetuksen osalta hallitusohjelmasta löytyy useita laadun vahvistamisen tavoitteita, mutta johtajuuden kehittämistä ei erikseen mainita. Hallitusohjelman mukaan ”Peruskoulua kehitetään pitkäjänteisesti tieto- ja tutkimusperusteisesti laaja-alaisessa yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. Erityisen huolestuttavia ovat koko 2000-luvun ajan heikentyneet oppimistulokset. Työn tavoitteena on koota laajasti tutkijoita sekä eri alojen ja koulutuskentän asiantuntijoita arvioimaan peruskoulun kehittämistarpeita.” (s.82).  Tästä voi hyvällä tahdolla tulkita, että rehtorien osaamisen nostamiselle olisi tarvetta.

Nyt on tärkeää pohtia, millaisella ohjauksella (ks. Pekkola ym. 2016) VEPO 2035 -hankkeessa laaditun ratkaisun toimeenpano voidaan toteuttaa. Ensinnäkin tarvitaan säädösohjausta, jotta kelpoisuusvaatimuksien muutoksia edellyttävät laki- ja asetusmuutokset saataisiin toteutettua. Tämän ohella talousohjauksella on merkittävä rooli, sillä ilman ehdottamaamme rahoitusta ei antamamme ratkaisuvaihtoehdon toteutus ole mahdollinen. Kyseessä ei ole nopea tai yksinkertainen kehittämistyö, sillä jo yksistään lakimuutoksen edellyttämä sykli on monivaiheinen ja aikaa vievä. Lisäksi erilaiset poliittiset näkemykset toteuttamisen keinoista leimaavat päätöksentekoa, vaikka tavoite olisi yhteinen.

Kysymyksemme kuuluu, voisiko VEPO 2035 toimia informaatio-ohjauksen välineenä politiikkasyklin jalkauttamisvaiheessa ja minkälaisia vaikuttamisen keinoja jalkauttamisvaiheeseen siirtyminen edellyttää? Kuinka ja keiden kaikkien toimesta veisimme viestiä eteenpäin?

Kirjoittajat: Elina Fonsén, Raisa Ahtiainen & Lauri Heikonen

Lähteet:

Heikonen, L., Ahtiainen, R., Fonsén, E., Heikkinen, K-M., Lahtero, T., Kallioniemi, A. (2023). Kohti kehittyvää johtajuutta. Varhaiskasvatuksen sekä esi- ja perusopetuksen johtajuushankkeen (VEPO 2035) loppuraportti. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2023:7. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-760-4

Opetus- ja kulttuuriministeriö (2019). Oikeus oppia - varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen laadun ja tasa-arvon kehittämisohjelman (2020–2022) https://okm.fi/laatuohjelmat

Pekkola, E., Airaksinen, J. & Nyholm, I. (2016). Julkinen hallinto järjestelmänä. Teoksessa I.Nyholm, J.Stenvall, J.Airaksinen, E.Pekkola, A.Haveri, K.af Ursin & S.Tiihonen (2016). Julkinen hallinto Suomessa. Helsinki: Tietosanoma, 69–104.

Valtioneuvosto (2019). Pääministeri Sanna Marinin hallituksen ohjelma 10.12.2019: Osallistava ja osaava Suomi – sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta. Valtioneuvoston julkaisuja 2019:31. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161931/VN_2019_31.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Valtioneuvosto (2023). Vahva ja välittävä Suomi. Pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelma 20.6.2023 Valtioneuvoston julkaisuja 2023:58. https://valtioneuvosto.fi/hallitukset/hallitusohjelma#/

Valtiovarainministeriö (2023). Talousarvioesitys vuodelle 2024. https://budjetti.vm.fi/indox/sisalto.jsp?year=2024&lang=fi&maindoc=/2024/tae/hallituksenEsitys/hallituksenEsitys.xml&opennode=0:1:3:31

 

 

 

Tulevaisuuden koulun perustana tulee olla lasten ja nuorten oppiminen ja hyvinvointi

Suomalainen kasvatus - ja koulutusjärjestelmä on merkittävä osa yhteiskuntaamme, ja sitä koskevat päätökset vaikuttavat laajasti lasten ja nuorten tulevaisuuteen. Yhtä aikaa koulutuksen vaikutukset ulottuvat kaikille yhteiskunnan tasoille. Koulutusjärjestelmämme menestys tehtävässään kulkee käsikkäin yhteiskunnan hyvin- tai pahoinvoinnin kanssa. 

Nopeasti muuttuva ja yhä kompleksisemmaksi käyvä lasten ja nuorten kasvuympäristö haastaa koulutusta koskevia ratkaisuja. Tässä ajassa ratkottavaksi nousevat erityisesti osaamistason laskuun, lasten ja nuorten pahoinvointiin ja koulujen eriarvoistumiseen liittyvät kysymykset sekä digitalisaation nopea kehittyminen. Suurena kysymyksenä pohditaan sitä, miten opetusta järjestetään radikaalisti pieneneville ikäluokille. 

 Kompleksinen toimintaympäristö haastaa yksilöä ja järjestelmää monin tavoin. Kestävän hyvinvoinnin rakentuminen edellyttää merkityksellisyyden, hallinnan ja ymmärryksen kokemuksia. On pohdittava sitä, minkälainen koulutuspolku vahvistaa lasten ja nuorten uskoa siihen, että osaaminen, hyvinvointi sekä toimijuus yhteisöissä kantavat tulevaisuudessa. Koulutuksen tulee avata näkymiä tulevaan ja antaa valmiuksia lapsille ja nuorille toimia moninaistuvassa yhteiskunnassa niin nyt kuin tulevaisuudessakin.

 

Huomisen hyvinvointia ja osaamista rakennetaan tänään

Hyvinvointi on suorin tie parempiin oppimistuloksiin ja kouluun kiinnittymiseen. Tutkimuksesta tiedämme, että hyvinvoinnin ja oppimisen suhde on erottamaton. Hyvinvointi luo edellytyksiä motivaatiolle sekä oppimiselle ja ajattelutaitojen kehittymiselle. Toisaalta menestyminen opinnoissa vahvistaa oppilaan hyvinvointia. 

Hyvinvointia voidaan oppia kouluarjen kohtaamisissa ja käytänteissä. Se on kuin epidemia, joka tarttuu kouluyhteisössä oppilaiden, opettajien ja rehtoreiden kesken. Siksi hyvinvointia tulee myös johtaa niin, että se kiinnittyy arjen pedagogisiin ja sosiaalisiin rakenteisiin ja menetelmiin. Ulkopuolelta tulevat, yksittäisiin hyvinvoinnin osa-alueisiin kohdistuvat toimet ja kokeilut eivät tuota samanlaisia tuloksia kuin systemaattinen, opetussuunnitelmaan kytkeytyvä hyvinvoiva arki. Siksi on tärkeää, että kouluyhteisö tunnistaa kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin merkityksen ja tavat sen rakentamiseen. Siihen tarvitaan jatkuvia ammatillisen kehittymisen ja oppimisen mahdollisuuksia myös koulun aikuisille. Koulujen resurssit erilaisista taustoista tulevien lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukemiseen osana koulutyötä ovat kestäviä investointeja tulevaisuuteen.

Koulu ei kuitenkaan voi yksin ratkaista lasten ja nuorten hyvinvoinnin haasteita. Koulu toteuttaa omaa sivistys- ja kasvatustehtäväänsä, eikä se voi korjata puutteita muissa yhteiskunnan hyvinvointipalveluissa. 

Satsaukset terveydenhuoltoon, matalan kynnyksen mielenterveyspalveluihin ja perheiden tukemiseen ovat satsauksia myös oppimistulosten parantamiseen. Yhteiskunnassa tarvitaan pikaisesti toimia lasten ja nuorten hyvinvoinnin takaamiseksi eri sektoreiden yhteistyötä tiivistämällä. 

 

Tulevaisuuteen katsova johtaja

Perusopetusjärjestelmässä kehittämistä tulisi ohjata ja johtaa johdonmukaisesti jokaisella tasolla, kansallisesti, paikallisesti ja koulun tasolla sekä niiden välillä. Mikä on se innostava visio, mikä houkuttaa kaikki toimijat saavuttamaan huippuosaamista, hyvinvointia ja ammatillista luottamusta? Viimeaikaiset yhteiskunnan muutokset muovaavat väistämättä myös koulua. Mitä olemme oppineet menneestä? Reflektointi on oppimisen edellytys ja monimutkaisiin ongelmiin ei ole yksinkertaisia vastauksia. Mikä on yhteinen suuntamme, visio paremmasta hyvinvoinnista ja syvemmästä oppimisesta? Tässä ajassa tarvitaan tulevaisuuteen katsovaa johtamista sekä jaettua pedagogista johtamista koulutusjärjestelmän kaikilla tasoilla. 

Koko koulutusjärjestelmän arvoperustaa sekä sivistys- ja oppimiskäsitystä tulee tarkastella laajana kokonaisuutena ja tulevaisuuden näkökulmasta. Kasvatuksen ja koulutuksen kehittämisen tueksi tulisi varmistaa, että tarjolla on riittävä, oikea-aikainen, monipuolista tietoperustaa ja tutkimusta, joka tukee valtakunnallista ja paikallista kehittämistyötä. Kehittämisen lisäksi tarvitaan myös kehittymisen seurantaa sekä yhteisöllistä vastuuta jokaisen oppijan osaamisen kehittymisestä. 

Johtajuudella on olennainen vaikutus kouluyhteisön toimintakulttuurin ja oppimisedellytysten rakentumiseen niin oppilaiden kuin opettajien näkökulmasta. Johtajien ja opettajien peruskoulutuksessa tulee vahvistaa dialogisuutta, tulevaisuusorientoitunutta pedagogista osaamista ja taitoa kehittää opetussuunnitelmaa.  Jatkuva oppiminen tukee johtajien ja opettajien valmiuksia myös systemaattiseen ja kriittiseen toiminnan arviointiin ja kehittämiseen. 

Ajan virrassa

Koululla on tulevaisuustehtävä. Siksi tarvitaan kaikilla tasoilla ajan virrassa johtamista, joka yhdistää menneen, nykyisen ja tulevaisuuden. Koulutusta koskevien ratkaisujen ja kansallisten linjausten on katsottava riittävän pitkälle horisonttiin, vaikka tässä ajassa koetut haasteet saattavat sumentaa näkymää tulevaisuuteen. Samaan aikaan näköpiirissä on pidettävä nykyhetki, jossa lasten ja nuorten hyvinvointi ja oppimisen edellytykset rakennetaan. Tämän päivän ratkaisut vaikuttavat lasten ja nuorten elämään kauaskantoisesti, siksi kompleksisiin ongelmiin ei pidä etsiä yksinkertaisia ratkaisuja.  Koulun ikuinen haaste on todellinen: miten rakentaa hyvää tulevaisuutta tässä hetkessä menneisyyden opeilla.

 

Päivi Nilivaara toimii tutkijatohtorina Tampereen yliopistossa Kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin koulu -hankkeessa. Hänen väitöskirjansa käsitteli peruskoulun tulevaisuutta.

Pia Kola-Torvinen toimii opetusneuvoksena Opetushallituksessa sekä tekee väitöskirjaa koulutusjohtamisesta Helsingin yliopistoon.

 

 

 

Onko koululla toivoa?

Avoimen korkeakoulun opiskelijoiden ajatuksia tulevaisuuden koulusta

 Jyväskylän ammatillisen opettajakorkeakoulun avoimen korkeakoulun opiskelijat ovat kasvatustieteiden opinnoissa perehtyneet tulevaisuuden koulusta esitettyihin skenaarioihin (Sitra, 2015;  Sitra, 2017).

 Opiskelijoiden orientaatio ja tavoitteet tähän koulutukseen ovat hyvin erilaiset. Osalle tämä koulutus tuo mahdollisuuden hakeutua ammatilliseen opettajakoulutukseen, osalle kasvatustieteiden kautta avautuu uusi maailma ihmisen kasvun ja kehityksen ymmärtämiseksi eri aikakausina sekä erilaisissa yhteisöissä. Opinnoissa opiskelijat ovat erilaisin tulevaisuuden tutkimuksen menetelmin etsineet omia skenaarioitaan tulevaisuuden koulusta. Tämän tekstin tarkoituksena on avata sitä ajattelua, joka minulle opiskelijoiden tehtäviä arvioivana opettajana on avautunut opiskelijoiden oppimistehtävien kautta tulevaisuuden koulusta.

Opiskelijat haastattelivat, hyödynsivät tulevaisuusverstasta, tulevaisuuskolmiota tai tulevaisuuspyörää luodakseen kuvaa tulevaisuuden koulusta. Tietoa he keräsivät eri ikäisiltä, eri toimialoilla toimivilta sekä erilaisissa työyhteisöissä ja eri koulutusasteilla opettajan tehtävissä toimivilta henkilöiltä.

Teen yhteenvetoa tulevaisuuden koulusta näihin opiskelijoiden toteuttamiin tehtäviin perustuen:

Tulevaisuuden kouluympäristöt ovat oppimiskyliä, joissa oppiminen tapahtuu osittain ja yhteistyössä yhteiskunnan eri toimijoiden kanssa. Verkostomaisuus mahdollistaa erilaisia yhteisöllisyyden muotoja eikä koulutusta enää järjestetä yhden kouluttajan taholta. Verkostomaisuus laskee uudelleen kouluttautumisen kynnystä. Saumaton työelämän mukanaolo koko opintojen ajan kannustaa opinnoissa ja tulevaisuudessa töihin siirtymisessä. Oppilailla ja opiskelijoilla on henkilökohtainen oppimisalusta, joka on osa koko Suomen ja kansainvälisen koulutuksen verkostoa. Oppimisalusta toimii osana oppijan jatkuvan oppimisen kehää. Oppilailla on mahdollisuus edetä omaan tahtiin seuraamalla oman oppimistason mukaisia nauhoitettuja luentoja henkilökohtaisen tabletin ja kuulokkeiden kautta. Näin toimien saavutetaan myös parempi työrauha.

Koulussa on hyvä olla, kun opiskelijat tuntevat toisensa ja opettajat tuntevat oppilaansa. Koulussa toteutuvat erilaiset kohtaamiset ja vuorovaikutukset tuovat turvallisuuden tunnetta ja tukevat yhteisöllisyyttä. Yhteisön ongelmat ja vastoinkäymiset käännetään voitoksi kohtaamalla ja yhdessä toimien.  Varmistetaan, että asiat on ymmärretty oikein.  Nuorten on tärkeä saavuttaa ymmärrys, että heidän kokemuksillaan, mielipiteillään, ajatuksilla ja tunteilla on merkitystä. Kokemus osallisuudesta on nuorelle arvokasta ja se luo kouluhyvinvointia ja tukee mielenterveyttä. Se vähentää koulukiusaamista, syrjäytymisriskiä sekä turvaa kasvua ja kehitystä. Paremman tulevaisuuden kannalta ihmisen on voitava tuntea, että pystyy vaikuttamaan asioihin.

Ryhmässä oppien kiinnostavan ilmiön tarkastelu opettaa aktiivista tiedon etsimistä, sen jäsentelyä ja johtopäätösten tekemistä sekä tiimissä toimimista ja vuorovaikuttamista. Kaikki oppivat toisiltaan ja tavoitteena on jokaisen vahvuuksien löytäminen. Selkokieliset dokumentit, panostaminen kielen opettamiseen ja opiskelijaohjaukseen ovat koulun arkea.

Kouluyhteisössä moniammatillinen yhteistyö eri toimijoiden välillä toimii. Perusopetuksessa työskentelee psykiatrinen sairaanhoitaja ja sosionomi. Oppilaat ja vanhemmat ovat mukana ratkaisukeskeisessä koulun toiminnan suunnittelussa. Käytössä on digitaalinen nuorisotyö.

Opettajan rooli on valmentava ja opastava. Yhteistyö toisten opettajien kanssa on arkipäivää. Työkuormaa ja vastuuta jaetaan, joka lisää työssäjaksamista ja työhyvinvointia.

Nuorten haastateltujen esittämät ajatukset tiivistävät sen, mikä nousee merkitykselliseksi tulevaisuuden koulussa ja luo meille näkymän siitä, että koululla on toivoa. Nuorten itsensä mielestä tulevaisuuden koulussa tärkeimpiä asioita ovat kaverisuhteet ja niissä pärjääminen sekä koulun henkilökunnan antama tuki ja neuvonta. Tärkeää on saada tunne siitä, että saan olla oma itseni. Ketään ei kiusata ja koulussa on hyvä yhteishenki. Tulevaisuuden koulussa olisi entistä tärkeämpää panostaa kouluympäristön sekä luokan ilmapiiriin; ennen kaikkea kaveritaitoihin ja kaverisuhteisiin.

Maaret Kallion (2020, 41) sanoin ” Toivo laskeutuu menneen, nykyhetken ja tulevan yhteiseen linjaan, eikä vain johonkin niistä”.

Tulevaisuuden koulun osalta toivoa luovat nyt eri ikäiset ihmiset erilaisissa yhteisöissä. On tärkeää kuulla heitä ja yhdessä pohtia, mitä on opittu, mikä meitä juuri nyt puhuttaa ja mitä kohti haluamme mennä.

 

Ritva Ylitervo

Jyväskylän ammattikorkeakoulu

Ammatillinen opettajakorkeakoulu

 

Lähteet:

Kallio, M. (2020). Voimana toivo. WSOY.

Sitra. 2015. Maa, jossa kaikki rakastavat oppimista. https://www.sitra.fi/app/uploads/2017/02/Maa_jossa_kaikki_rakastavat_oppimista-3.pdf

Sitra. 2017.Tulevaisuuden koulutuksen käsikirja.

https://www.sitra.fi/app/uploads/2017/07/Selvityksia1241.pdf