Monitasoisen koulutusjohtamisen teoreettisia haasteita.
Koulutusjohtamisen tutkijoille ja toimijoille on luonnollista hahmottaa koulutusjohtaminen monella eri tasolla vaikuttavien toimijoiden yhteistoiminnan muodostamana ilmiönä. Opettajat johtavat oppilaita, ja rehtorit johtavat opettajia. Kunnan päättäjät ja virkamiehet johtavat rehtoreita, ja kuntatasoa puolestaan johtaa valtiollisen tason eri toimijat. Ylikansalliset toimijat kuten OECD, EU tai IEA puolestaan vaikuttavat toiminnallaan kansallisvaltioihin. Tämän monitasoisen hierarkian lisäksi yhteiskunnan erilaiset toimijat kuten vanhemmat ja vanhempainjärjestöt, kansalaisjärjestöt, työ- ja elinkeinoelämän järjestöt jne. pyrkivät vaikuttamaan koulutusjärjestelmään suoraan eri tasoilla. Koulutusjohtaminen on samanaikaisesti hierarkia ja verkosto. Hierarkian eri tasoilla olevat toimijat muodostavat alati muuttuvia verkostoja toisiinsa, sekä hierarkian ulkopuolisiin toimijoihin. Osa tästä koulutusjohtamisesta on luonteeltaan pedagogista, jolloin tietyn toimijan tavoitteena on suoraan tai välillisesti vaikutta toisen toimijan ymmärrykseen itsestään, maailmasta ja näiden välisistä suhteista.
Eräs tutkimukselle keskeinen kysymys on kuinka tätä monitasoista ja -ulotteista ilmiötä voisi lähestyä nimenomaan kokonaisena ilmiönä yhtenäisen teoreettisen viitekehyksen avulla. Usein ilmiön eri osa-alueita lähestytään eri teoreettisista viitekehyksistä lähtien, esim. policy-tutkimus katsoo makrotason suhteita, johtamisen tutkimus keskittyy meso-tasoon ja mikrotason opettaja-oppilas suhdetta lähestytään esim. didaktiikan avulla. Eri viitekehykset tarjoavat vivahteikkaan ja yksityiskohtaisen kielen kyseisen ilmiön pohtimiseen ja tuottavat arvokasta tietoa. Ongelmana kuitenkin voi olla, että viitekehysten keskittyessä koulutusjohtamisen osa-ilmiöihin kokonaisilmiö uhkaa kadota. Toinen vaihtoehto on katsoa koulutusjohtamista kokonaisuutena käyttäen yleisluonteisia teorioita kuten Actor Network Teoriaa (ANT) tai diskursiivista institutionalismia. Etuna on, että kokonaisuus säilyy, mutta haittana, että yleisluonteisista viitekehyksistä puuttuu käsitteet ja kieli pohtia tutkittavaa ilmiöstä monivivahteikkaasti. Kokonaisuus säilyy mutta yksityiskohdat uhkaavat kadota.
Åbo Akademin Kasvatustieteiden ja hyvinvointialojen tiedekunnassa on viime vuosien aikana pohdittu lähestymistapaa, jonka avulla voisi lähestyä kaikilla koulutusjohtamisen eri tasoilla verkostoissa vaikuttavien toimijoiden välisiä pedagogisia vuorovaikutussuhteita käyttäen yhtenäistä teoreettista viitekehystä. Parhaillaan kolmessa eri kirjahankkeessa kansallisin ja kansainvälisin voimin pohditaan ja havainnollistetaan kuinka alun perin Dietrich Bennerin kehittämä affirmoimaton pedagogiikka (non-affirmative theory of education, NAT) tarjoaa teoreettisen viitekehyksen, jonka avulla monitasoisen verkoston sisällä tapahtuvia pedagogisia vuorovaikutussuhteita pystytään pohtimaan pedagogisen johtamisen ilmiöinä. Teoria tarjoaa mahdollisuudet lähestyä ilmiötä kokonaisuutena, yhtenäistä viitekehystä käyttäen, tarjoten samanaikaisesti vivahteikkaan ja yksityiskohtaisen kielen tutkittavan ilmiön, eli pedagogisen vuorovaikutuksen, pohtimiseen. Kirjahankkeiden odotetaan valmistuvan vuosien 2021-23 aikana.
Tässä blogikirjoituksessa en kuitenkaan ryhdy syvällisemmin pohtimaan koulutusjohtamisen pedagogisia ulottuvuuksissa NAT:in avulla. Tätä joudut odottamaan kirjahankkeiden valmistumiseen. Sillä aikaa voit käydä osoitteessa http://blogs2.abo.fi/nat-book/ tutustumassa osaan kirjahankkeista.
Janne Elo
Pedagogisen johtamisen yliopisto opettaja
Kasvatustieteiden ja hyvinvointialojen tiedekunta
Åbo Akademi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti