Miten tutkimuksen
roolia voidaan vahvistaa koulutuspolitiikan muodostumisessa?
Osana tämän vuoden Kasvatustieteen päiviä
Sivistys, hallinto ja tutkimus -erityisteemaryhmä järjesti symposiumin tutkimuksen
roolista koulutuspolitiikan muotoutumisessa. Symposium rakentui
opetusministeri Sanni Grahn-Laasosen ja professori Markku Jahnukaisen
puheenvuoroista sekä paneelikeskustelusta, johon osallistui edellä mainittujen
lisäksi Tampereen kaupungin kasvatus- ja opetuspäällikkö Tuija Viitasaari sekä
Seinäjoen lyseon rehtori Kaisa Isotalo.
Tilaisuuden aikana yleisöllä oli mahdollisuus esittää
nimettömän verkkokyselyn avulla omia ratkaisuehdotuksiaan siihen, kuinka
tutkimusperustaisuutta voitaisiin edistää koulutuspolitiikan teossa. Tähän blogitekstiin
olen koostanut tilaisuudessa esitettyjä ideoita. Lista ei ole kattava vaan
pikemminkin kannustus keskustelun jatkamiseen.
Tutkimusperustaisuus
on tärkeä lähtökohta koulutuspolitiikan teossa
Tutkimusperustaisuus korostaa tutkitun tiedon roolia
toiminnan lähtökohtana. Varsinaisen tutkimusperustaisen toiminnan lisäksi
tutkimuksellinen tausta on tärkeä tehdä näkyväksi, esimerkiksi
opetussuunnitelmia kirjoitettaessa. Mikäli taustalla vaikuttavia teorioita ja
tutkimuksia ei tuoda esiin, käytännön työtä tekevien ammattikasvattajien voi
olla vaikea perehtyä niitä koskevaan keskusteluun tarkemmin. Tämän seurauksena
voi olla vaikea kehittää omaa toimintaansa niiden perusteella. Lisäksi
kysyttiin kouluverkon supistamisesta sekä hallituksen esityksestä
lukio-opetuksen englanninkielisestä tarjonnasta. Esimerkkinä uusista
tutkimuskohteista mainittiin vastauksissa monipuolisemmat arviointitutkimukset
PISAn rinnalle. ”Esimerkiksi tutkimusta opetussuunnitelman arvopohjan
toteutumiselle tarvittaisiin”.
Tutkimusperustaisuutta
ei voi olla ilman tehtyä tutkimusta
Tutkimuksen tekeminen edellyttää aina resursseja.
Tilaisuuden aikana kerätyistä ideoista monet liittyivät tutkimuksellisten
olosuhteiden varmistamiseen ja monipuolisen sekä laaja-alaisen rahoituksen
lisäämiseen. Yliopistojen ohella myös ammattikorkeakoulut tulisi ottaa huomioon
tutkimusinstrumenteissa ja rahoituksen tulisi olla tarpeeksi pitkäkestoista.
Rahoitusta ei tarvita vain uuden tutkimuksen tekemiseen vaan myös jo olemassa
olevan tutkimustiedon kokoamiseen.
”Tarvitaan perusrahoituksella toteutettua pitkäjänteistä tutkimusta,
joka tutkii laajasti ja uteliaasti koulutuspolitiikkaa useista ja uusista
näkökulmista. Annetaan arvoa ja aikaa perusteelliselle ja politiikan sykleistä
nähtynä hitaallekin tutkimukselle.”
”Yliopistossa ja korkeakouluyhteisössä monialaisen tutkimuksen
kokoaminen ja missiopohjaisuus tutkimuksessa. Mekanismeina tutkimuksen strateginen
suuntaaminen, ratkaisuhakuisen tutkimuksen tukeminen, asiantuntijoiden
kannustaminen ajatusjohtajuuteen ja laajempaan keskusteluun, pyöreän pöydän
keskustelut, tutkija-asiantuntijoiden mobiliteetti tutkimuksesta esim.
julkiseen hallintoon ja takaisin tutkimukseen.”
”Tutkimukselle lisää aikaa sekä tutkimustietoa hyödyntäville
foorumeille. Tämä tapahtuisi siten, että yliopistoille annetaan enemmän
perusrahoitusta ja vähemmän kilpailtua rahoitusta, tai kilpaillun rahoituksen
määriä nostetaan selvästi. Nyt uuden tutkimusten toteuttamisen sijaan uran
keskivaiheilla olevien ja senioritutkijoiden aika menee tutkimusrahoitusten
hakemiseen. Aika saattaa mennä täysin hukkaan, koska rahoitukset ei riitä
kaikille hyville hakemuksille.”
Miten tutkittu tieto
siirtyy käytäntöihin?
Pelkkä tutkimuksen tekeminen ei vielä riitä
tutkimusperustaisen koulutuspolitiikan muodostumiseen. Tutkimustuloksia on myös
aidosti hyödynnettävä. On siis pohdittava keinoja, kuinka tietoa tutkimuksen
kentältä voidaan parhaiten siirtää osaksi koulutuspolitiikan teon käytäntöä.
Tilaisuudessa esitettyjen ideoiden perusteella viestintää tutkimuksesta voidaan
edistää monin tavoin, esimerkiksi niin, että tutkijat viestivät tutkimuksestaan
myös suomeksi. Tutkimustulosten saavutettavuutta voidaan edistää esimerkiksi
julkaisemalla avoimissa journaaleissa, populaareissa julkaisuissa ja suomeksi.
Tutkimustietoa voidaan myös muotoilla tiiviiseen muotoon ja helposti
saataville.
”Kannustetaan (tavalla tai toisella) tutkijoita julkaisemaan suomeksi
ja muillakin kuin JUFO-foorumeilla.”
”Tutkijoilta odotetaan julkaisemista kansainvälisillä foorumeilla
englanniksi. Samalla suomenkielisten julkaisujen arvostus on esim.
JUFO-forumilla matala.”
”Yhteisiä keskustelutilaisuuksia, jossa kentän toimijat, tutkijat ja
päättäjät voivat keskustella.”
”Kuntapäättäjille tiede- ja tutkimuspitchauksia.”
Tutkimusperustaisuus
on yhteistyötä tutkimuksen ja hallinnon välillä
Tutkimuksen tekemisen ja tulosten esiin tuomisen lisäksi
hallinnon toiminta on tärkeää tutkimusperustaisen koulutuspolitiikan
edistämisessä. Tutkimusperustaisuus edellyttää, että tutkijoita ja tutkimusta
kuunnellaan. Tutkimusta tehdään paljon, osa tuloksista saattaa olla toisistaan
poikkeavia ja jopa ristiriitaisia. Siksi tarvitaan laajaa ymmärrystä
tutkimuksesta ja siihen liittyvistä kysymyksistä kokonaisuuksien ja eri
näkökulmien huomioimiseksi. Laaja-alaisella tutkimusten huomioimisella voidaan
välttää yksittäisten näkökulmien painottuminen ja tutkimusperustaisuuden
kaventuminen
”Kysymys myös siitä kenen ääni kuuluu, kun kuullaan tutkimustuloksia?”
”Kuinka tasapainoilla erilaisen informaation virrassa päätöksiä
tehdessä, kun tietoa tulee niin tutkijoilta, kentän toimijoilta (esim.
Opettajat, oppilaat), erilaisilta etujärjestöiltä jne. ja se saattavat korostaa
hyvinkin eri asioita tai olla jopa ristiriidassa.”
”Onko kaikilla tutkijoilla yhtäläiset mahdollisuudet tuoda tutkittua
tietoa poliittisten päättäjien tietoon vai onko se mahdollista lähinnä niille
tutkijoille ja hankkeille, jotka ovat jo jossakin aiemmassa yhteydessä luoneet
kontaktin jota hyödyntää ja ylläpitää?”
”Kuuntelemalla tutkijoita.”
”Ammattikasvattajien tutkimusperustainen täydennyskoulutus”
Miten sinun mielestäsi tutkimusperustaisuutta voidaan
edistää koulutuspolitiikan teossa?
Lauri Palsa
Kansallinen audiovisuaalinen
instituutti
