Yhteisöllisyydellä on pitkä historia ihmiskunnassa. Viime
vuosina se näyttää käsitteenä yleistyneen jopa muotisanaksi. Sitä käytetään
ehkä liiankin väljästi eri yhteyksissä. Mitä yhteisöllisyydellä ylipäätään tarkoitetaan
ja mitä hyötyä siitä on koulumaailmassa?
Perinteisesti yhteisöllisyys juonnetaan Aristoteleen
filosofiaan, jonka mukaan yhteisöllisyys kuuluu erottamattomasti ihmisen
perusolemukseen ja hyvään elämään. Ihminen hakeutuu vaistonvaraisesti ja
mielellään toisten seuraan, yhteistoimintaan ja turvaa näin oman lajinsa
säilymisen ja toimeentulon.
Yhteisöllisyydellä tarkoitetaan ihmisten keskinäistä yhteenkuuluvuuden
tunnetta ja yhteisyyttä. Yhteisöllisyys syntyy ihmisten välisissä
vuorovaikutusverkostoissa. Sen rakentuminen edellyttää yhteisön jäseniltä mm. yhteisiä
kokemuksia, arvoja, normeja, tavoitteita, luottamusta ja vastavuoroisuutta sekä
avointa ja rakentavaa viestintää. Yhteistoiminta
ja vuorovaikutteinen luottamus synnyttävät joskus voimakastakin me- henkeä. Me-
hengestä syntyy talkoohenkeä, joka edustaa suomalaiskansallista sosiaalista
pääomaa parhaimmillaan.
Erilaisissa yhteisöissä (esim. perhe, suku, ystävät,
tanssiryhmä, orkesteri, urheilujoukkue) yhteisöllisyys on luontevaa ja
automaattista. Näin on myös koulussa ja luokassa. Etenkin pienillä
kyläkouluilla yhteisöllisyys syntyy lähes itsestään. Niissä me- henki luo
koululle turvallisen ja kodinomaisen ilmapiirin. Kiusaaminen on vähäistä, opettajien
oppilaantuntemus on erinomaista, kaikki tuntevat kaikki. Päivittäinen yhteistoiminta
on luontevaa ja avointa.
Koulun ja kodin kasvatuskumppanuus sekä koulun ja sitä
ympäröivän yhteisön yhteispeli ovat merkittävä osa koulun yhteisöllisyyttä. Kun
koulu koetaan viihtyisänä, sinne on kiva tulla niin koululaisena, vanhempana
kuin opettajanakin. Yhteisöllisyys tuottaa hyvää elämää. Siitä näyttäisi
hyötyvän kaikki. Opettajat viihtyvät
yhteistoiminnallisessa työpaikassa, yhteisöllinen ilmapiiri edistää opiskelua
ja oppimista sekä tukee oppilaan kasvua. Koulun ja kodin kasvatuskumppanuudella
edistetään koululaisten, perheiden ja opettajien hyvinvointia.
Koulun koosta riippumatta luokkayhteisön jäseniä yhdistää
keskinäinen luottamus ja yhteenkuuluvuudentunne sekä tunne, että heillä on
merkitystä kouluyhteisölle ja vastavuoroisesti yhteisöllä on merkitystä
jäsenilleen. Jäsenet ovat sitoutuneet yhteisön toimintaan ja heillä on
velvollisuuksia toisiaan ja yhteisöä kohtaan.
Vaikka suomalaiset koululaiset ovat menestyneet
kansainvälisissä oppimistuloksien vertailuissa, heidän kouluviihtymisensä ei
ole parhaalla mahdollisella tolalla. Kun tavoitellaan fyysisesti,
psykososiaalisesti ja pedagogisesti nykyaikaista, laadukasta ja turvallista
koulua, löytyisikö yhteisöllisyydestä se taikasana, joka vastaisi kehittämishaasteeseen;
ehkäisisi syrjäytymistä, vähentäisi koulupudokkaita, tukisi opiskelua,
oppimista ja kasvua… edistäisi hyvää elämää? Vai onko kuva tulevaisuuden
koulusta laitosmainen, kasvoton tiedonjakelukeskus, jossa lapsi tai nuori
hukkuu ihmismassaan?
Opettajat ja rehtori ovat avainasemassa rakentamaan koulun toimintakulttuuria
yhteisölliseksi, ohjaamaan koulun ja kodin suhteita ja kehittämään kouluun
liittyvää yhteistoimintaverkkoa. Onneksi yhteistoiminta, yhteisyys,
yhteisöllisyys ja osallisuus nähdään tavalla tai toisella tärkeänä osana
jokaisen suomalaisen koulun ainutlaatuista toimintailmapiiriä. Alati muuttuvassa
yhteiskunnassa koulu kehityskenttänä ja yhteisönä on kuitenkin haastava. Päivittäinen
työ vaatii koulun johdolta ja henkilökunnalta osaamista, kehittymishalua ja jaksamista.
Yhteisöllisyyden systemaattinen kehittäminen koululla on iso
työmaa ja kehittämistyöhön on vaikea löytää opaskirjaa. Uudessa opetussuunnitelmassa
(OPS2016) on verrattomasti huomioitu yhteisöllisyyden ja osallisuuden merkitys
koulussa ja luokassa, mutta on selvää, että opettajat ja rehtorit tarvitsevat työhönsä
uusia, konkreettisia välineitä yhteisöllisyyden rakentamiseksi ja ylläpitämiseksi. Tulevaisuuden haasteena onkin, millaiset työkalut
osaamme kehittää opettajan työkalupakkiin osallisuuden, yhteistoiminnan ja yhteisöllisyyden
edistämiseksi luokkatyössä ja kouluyhteisössä. Tarvitaan innostuneita ihmisiä
ja koulutusta.
