Pedagogista synkronointia kakofonian ehkäisemiseksi

 

Yläkoulun johtamista värittävät sekä peruskoulun päättöarviointiin liittyvät paineet että murrosikäisten nuorten moninaiset tempaukset. Aineenopettajista koostuva ammattilaisten joukko tahtoisi saatella jokaisen nuoren toisen asteen oppilaitokseen. Ihan jokainen nuori ei kuitenkaan jaksa motivoitua opintojen jatkamisesta tai edes peruskoulun loppuun saattamisesta.

Koulun asiantuntijayhteisö käyttää pedagogista osaamistaan opettaessaan, ohjatessaan, kasvattaessaan ja tukiessaan nuoria sekä yksilöinä että ryhmänä. Samalla yhteiskunnan eri tahoilta nousee jatkuvasti uusia velvoitteita, tavoitteita, odotuksia ja tehtäviä koululle, vaikka rahoitusta vähennetään. Osa vanhemmista ei myöskään koe koulun kasvatustavoitteita tai niiden mukaista toimintaa tavoittelemisen arvoisiksi.

Osaamisten käyttöönotolla, jaettua johtamista ja verkostoja hyödyntämällä rehtorit ratkovat arjen ongelmia, linjaavat, tekevät erilaisia sopimuksia, valintoja ja päätöksiä. Jokainen rehtori kokee joskus, jonkun päätöksen hankalaksi, vaikeaksi, piinaavaksi, sellaiseksi, että se ei jätä rauhaan. Juuri tällaisia päätöksiä tutkin väitöstutkimuksessani haastattelemalla ulkomaisia ja kotimaisia rehtoreita kerronnallisen haastattelun menetelmällä ja analysoimalla aineiston grounded theory -menetelmällä.

Nämä päätökset eivät edustaneet mitään erityistä päätöstyyppiä, vaan olivat ns. ilkeitä ongelmia, wicked problems, ja kuuluivat sopimusvallan piiriin. Ne olivat sekoituksia mm. intuitiivisista, rajoitetusti rationaalisista, inkrementaalisista ja mixed scanning -tyyppisistä päätöksistä. Päätökset saattoivat olla nopeaa reagointia vaativia kriisipäätöksiä tai esim. hyvin hitaasti eteneviä henkilöstöpäätöksiä.

Analyysin tulokseksi kiteytyi teoria, jonka mukaisesti vaikeaksi koettu johtamispäätös edellyttää koulun arvojen mukaista, taitavaa pedagogista synkronointia. Ratkaistavana on eettisiä dilemmoja, joita vastuu toiminnan ylläpidosta aiheuttaa, kun henkisten ja aineellisten voivarojen sekä toimintaa ohjaavien sääntöjen ja sopimusten määrä ja laatu vaihtelevat. Pedagogisesti synkronoiden, ajastaen, samaan sykkeeseen saattaen pyritään eri ihmisiä ja hoidettavia asioita koskevat päätökset saada aikataulutettua siten, että kokonaisuus toimii. Päätöksissä otetaan huomioon heikoimmat lenkit ja erilaiset mikropoliittiset vaikuttamispyrkimykset. Päätökset pyritään tekemään oppilaan ja oppilaiden edun mukaisesti. Tavoitteena on ylläpitää luottamuksen kulttuuria.

Rehtorit olivat hakeneet tukea vaikeiden päätösten tekemiseen lähinnä vertaisiltaan, toisilta rehtoreilta. Osa päätöksistä oli laadultaan sellaisia, että tukea olisi voitu hakea myös työntekijöiltä tai esimiehiltä. Paineiden keskelläkin tulee pystyä laadukkaisiin päätöksiin, joten kakofonian ehkäisemiseksi on hyvä jatkossa rakentaa rehtoreille vahvaa mentorointitoimintaa ja rohkaista heitä osallistamaan organisaatiotaan päätöksentekoon. Tutkimuksen sivulöydöksenä havaitsin, että syklinen koulunaika ja jokaisen toimijan yksilöllinen aikataulu lisäävät pedagogisen synkronoinnin vaikeutta. Sitä on syytä jatkossa tutkia tarkemmin.

Tutkimukseni avulla koin myös henkilökohtaista helpotusta: vaikeisiin päätöksiin ei ole olemassa yhtä oikeaa ratkaisua, vaan tavoiteltavana on eri osapuolia tyydyttävä ratkaisu.  

Väitökseni voit ladata osoitteesta   

https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/44626

Kaisa Isotalo

kaisa.isotalo@seinajoki.fi