Lukiokoulutuksessa ja ammatillisessa koulutuksessa on
meneillään iso remontti. Uudistettavana ovat sekä järjestäjäkenttä että
rahoitusjärjestelmä. Eduskunnalle juuri annetun hallituksen esityksen
tarkoituksena on lakkauttaa nykyiset lukiokoulutuksen sekä ammatillisen perus-
ja aikuiskoulutuksen järjestämisluvat. Uusista päättää opetus- ja
kulttuuriministeriö hakemusten perusteella käyttäen kokonaisarviota ja
tarkoituksenmukaisuusharkintaa. Millään hakijalla ei tule olemaan lakiin
perustuvaa oikeutta luvan saamiseen, vaikka lainsäädännön edellytykset
täyttyisivät. Kokonaisuudesta ja jokaisesta luvasta sisältöineen päättää
ministeriö. Sen käsissä tulee olemaan paljon. Uudistuksen todelliset
vaikutukset nähdään vasta, kun järjestämisluvista päätetään.
Uudistuksen lähtökohtana on saada aikaan mittavat säästöt.
Harmillista on, että esityksessä ei eritellysti esitetä euromääräisiä arviota
säästöjen kohdentumisesta. Rakennepoliittisen ohjelman mukaan koko uudistuksen
tavoitteena on saada aikaan 260 miljoonan euron säästöt. Esitys paljastaa sen,
että lukio- ja ammatillisen koulutuksen järjestäjien määrä vähenee ja niiden
koot kasvavat merkittävästi nykyiseen verrattuna. Sillä uskotaan säästöt
saavutettavan. Nähtäväksi jää, miten.
Uudistuksen lähtökohtana ovat säästöjen aikaansaaminen,
mutta esityksen tavoitteena todetaan olevan korkealaatuinen järjestäjärakenne,
joka mahdollistaisi monia hyviä asioita, mm. nykyistä yksilöllisemmän ja
joustavamman koulutuksen. Voihan näin ollakin,
mutta esityksestä ei selviä, miten kaikki tämä on mahdollista, kun tavoitellaan
isoja säästöjä, koulutettavien määrä tulee olemaan suunnilleen sama kuin
nykyisin ja työelämän iso murros vaatii myös aikuiskoulutukselta paljon.
Kiinnostavaa olisi tietää, mikä tulee olemaan rakenteiden ja
rahoituksen uudistamisen sekä päätettyjen ja tulossa olevien säästöjen yhteisvaikutus.
Näin ison uudistuksen vaikutukset olisin toivonut arvioidun tehtyä paremmin. Asiasta
päättäville ja muille tahoille pitää antaa tietoa siitä, mihin esitys arvioiden
mukaan käytännössä johtaa. Se on merkityksellistä tietoa, kun tehdään valintoja
siitä, millaisena esitys hyväksytään.
Miten käy nuorten mahdollisuuksien päästä perusopetuksen
jälkeiseen koulutukseen? Perustuslain mukaiset sivistykselliset oikeudet ja
Suomea sitovan taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia
koskevan ihmisoikeussopimuksen (TSS-sopimus) turvaamat oikeudet saada
koulutusta on kyettävä turvaamaan myös tulevaisuudessa. Esityksessä todetaan,
että järjestämislupien myöntämisen kriteerinä tullaan ottamaan huomioon
kaikkien perusopetuksen päättävien nuorten mahdollisuus aloittaa toisen asteen
opinnot. Oikeuksien turvaamisen arviointi tulee tehdä järjestämislupia
myönnettäessä.
Mitkä ovat koulutuksen järjestäjien mahdollisuudet järjestää
toimintansa laadukkaasti ja tuloksellisesti? Tämä riippuu pitkälti koulutuksen
järjestäjän saamasta rahoituksesta ja koulutuksen järjestäjän lakisääteisistä
velvollisuuksista. Tehtävien ja valtionosuuksien tulee olla tasapainossa.
Valtiolta tulevan rahoituksen tulee mahdollistaa kaikkien lakisääteisten
tehtävien hoitaminen ja koko ikäluokan kouluttaminen, myös heidän, jotka
opiskeluunsa tavallista enemmän aikaa ja resursseja tarvitsevat. Muussa
tapauksessa koulutustakuusta puhuminen on seinille puhumista, vailla
vaikutuksia.
Valmistelutyö
on tehty ministeriössä virkamiestyönä. Miksi siinä ei ole juurikaan käytetty
hyväksi tutkijoiden ja muuta ministeriön ulkopuolista asiantuntemusta? Näillä
olisi varmasti ollut paljon annettavaa vaikutusten kokonaiskuvan muodostamiseksi.
Jos ja kun uudistus todeksi tulee, siitä riittää tutkimuksen aihetta, myös
kasvatustieteen näkökulmasta.
