Olemme korona-aikana olleet uuden edessä. Oppineet paljon, mutta myös kipuilleet monien käytännön asioiden ja huolien kanssa. Erityinen huoli on ollut lasten, nuorten, opettajien ja rehtoreiden hyvinvoinnista. Opettajien, rehtoreiden ja oppilaiden stressiä tarkastelevassa tutkimuksessamme kuormittuneisuutta oli havaittavissa jo ennen koronaa (Aulèn ym., 2021; Lerkkanen ym., 2020). Nyt jaksaminen on monilla hälyttävällä tasolla eikä tilanne helpota ainakaan kovin pian.
Meneillään olevan seurantatutkimuksemme tavoitteena on tarkastella muutoksia opettajien, rehtoreiden ja oppilaiden hyvinvoinnissa ja oppilaiden oppimistuloksissa ennen pandemiaa, sen aikana ja pandemian jälkeen. Lisäksi tarkastelemme opettajien etäopetuskäytäntöjä ja vanhempien tuen merkitystä etäopetuksessa sekä rehtoreiden johtamiskäytäntöjä pandemian aikana (ks. www.jyu.fi/tessi ).
Alustavat tulokset osoittavat, että kevään 2020 koronatilanne lisäsi opettajien jo aiemmin kokemaa työstä johtuvaa kuormittuneisuutta ja stressiä. Lisäksi opettajien kokema riittämättömyyden tunne lisääntyi 40%:lla, mutta toisaalta 20% opettajista raportoi riittämättömyyden tunteen vähentyneen etätyöskentelyn aikana. Myös opettajien oman pystyvyyden tunteen ylläpidossa oli haasteita ja alanvaihtoajatukset lisääntyivät. Haasteet koskivat etäopetuksen laatua ja digitaalisten välineiden käyttöä sekä lähi- ja etäopetuksen yhdistämistä vaikkakin samalla digiosaaminen myös kehittyi nopeasti. Opetuksen valmistelun koettiin vievän paljon enemmän aikaa kuin ennen, kun valmista etäopetusmateriaalia ei ollut käytössä. Aikaa palautumiseen ei juuri ollut. Erityisiä haasteita kohdattiin eriyttämisessä alaspäin ja tukea tarvitsevien oppilaiden ohjauksessa sekä oppilasarvioinnissa ja palautteen annossa.
Rehtorit raportoivat työmäärän kasvaneen merkittävästi kevään 2020 aikana ja pandemia-ajan vaatineen uudenlaista osaamista. Työn kuormittavuutta ja stressiä lisäsivät ylemmältä taholta tulleet epäselviksi tai ylimalkaisiksi koetut ohjeistukset, uudet opetusjärjestelyt, äkkinäiset muutokset ylipäätään ja henkilökohtaiset riittämättömyyden tunteet. Lisäksi epävarmuus tilanteen jatkumisesta vaikeutti tulevan lukuvuoden 2020-2021 suunnittelua.
Vanhemmat puolestaan kertoivat etäopetusajan olleen perheille haastavaa, mutta tarjonneen osalle myös voimaantumisen kokemuksia. Eniten oli haastanut työn ja perhearjen yhteensovittaminen sekä niiden lasten tukeminen, joilla oli tuen tarvetta jollakin oppimisen alueella tai itsesäätelyssä. Vanhemmatkin olisivat kaivanneet koulusta selkeämpiä ohjeita, kuinka tukea lapsensa oppimista ja opiskelun sujumista.
Kevään 2020 etäopetusjakson aikana turvauduttiin suurelta osin itsenäisten tehtävien avulla opiskeluun. Verkkovälitteinen opetus oli pienemmässä roolissa. Tosin koulujen ja opettajien välillä oli suuria eroja. Oppilaat kaipasivat kavereita sekä säännöllisempää kohtaamista ja vuorovaikutusta opettajien ja luokkakavereiden kanssa. Mitä pidempään etäopetus kesti, sitä enemmän haasteita ilmeni oppilaiden motivaatiossa, opiskeluun kiinnittymisessä ja hyvinvoinnissa.
Yhteisöön kuuluminen on meille jokaiselle tärkeää. Kun yli 2000 oppilaan Alkuportaat-seurantatutkimuksessa lapsilta ja nuorilta kysyttiin, miksi he tulevat kouluun, vastaus oli, että kavereiden takia (Eskelä-Haapanen ym., 2020). Koulu tarjoaa ympäristön, jossa yksilö voi tuntea kuuluvansa johonkin ja kiinnittyä oppimistilanteisiin, josta seuraa parempia oppimistuloksia ja pidempiä koulutuspolkuja. Se myös rytmittää lasten ja nuorten arkea. Samassa tutkimuksessa havaittiin, että opettajan vuorovaikutustaidoilla oli ratkaiseva merkitys motivaation, kouluun kiinnittymisen ja lopulta oppimistulosten kannalta. Kouluun kiinnittyminen suojaa koulupudokkuudelta ja syrjäytymiseltä kaikkein parhaiten. Koululla on kompensaatiovaikutusta myös silloin, kun lapsen ja nuoren lähtökohdat tai kotitausta ovat haastavat. Siksi kaikkein heikommassa tilanteessa olevat lapset ja nuoret näyttivät kärsivän koulujen sulkemisesta viime keväänä kaikkein eniten.
Tänä vuonna blogisarjan teemana on pohtia tulevaisuuden koulutusta ja kasvatusta. Kirjoittajat lähestyvät teemaa varhaiskasvatuksesta aikuiskoulutukseen ja opettajankoulutuksesta kasvatusalan johtajuuden tulevaisuuden haasteisiin.
Pandemia-ajasta on opittu paljon. Kannattaakin pohtia, miten nyt opittuja hyviä käytänteitä voitaisiin jakaa koulujen, opettajien ja opettajankouluttajien kesken, jotta parhaat käytännöt voitaisiin yhdistää tulevaisuudessa uudeksi kouluksi. Hyvinvoinnin tukeminen vaatii toimenpiteitä kuitenkin jo nyt. Yhdessä onnistutaan tässäkin tehtävässä.
Marja-Kristiina Lerkkanen
Opettajankoulutuslaitos
Jyväskylän yliopisto
Lähteet
Aulèn, A.-M., Pakarinen, E., Feldt, T., & Lerkkanen, M.-K. (2021). Teacher coping profiles in relation to teacher well-being: A mixed-method approach. Teacher and Teacher Education, 102, 103323. DOI: 10.1016/j.tate.2021.1033230742-051XEskelä-Haapanen, S., Vasalampi, K., & Lerkkanen, M.-K. (2020). Students’ expectations and concerns prior to the school transition to lower secondary school. Scandinavian Journal of Educational Research. doi.org/10.1080/00313831.2020.1791248
