Piti tämäkin vielä nähdä! Hiljattain saimme Iltasanomista lukea hätkähdyttävästä tutkimuslöydöksestä. Suomen ruotsinkielisten älykkyys on alemmalla tasolla kuin suomenkielisten. Todisteena toimi PISA-tutkimus, jossa suomenkieliset nuoret ovat lähes säännönmukaisesti pärjänneet ruotsinkielisiä koulutovereitaan paremmin.
Duttonin ja kumppaneiden (Oulun yliopisto) artikkelissa erot PISA-tuloksissa tulkitaan suoraviivaisesti älykkyyserojen osoittimiksi. PISA –mittarit eivät missään tapauksessa ole älykkyystestejä. PISAn tavoitteena on tuottaa tietoa siitä, kuinka hyvin 15-vuotiaat nuoret kykenevät käyttämään koulussa ja sen ulkopuolella oppimaansa erilaisten ongelmatilanteiden ratkaisemiseen. Tehtävien sisältö liittyy läheisesti lukutaitoon sekä matematiikan ja luonnontieteiden osaamiseen. Tehtävät sijoittuvat yleensä johonkin ”tosielämän” autenttisiin konteksteihin. Halutaan tietää, kuinka hyvin nuoret selviävät oppimansa avulla nykyaikaisen yhteiskunnan hyvin moninaisista ja haastavista osaamisvaatimuksista. Kyse ei siis missään tapauksessa ole sellaisesta ”puhtaan” persoonallisuuden piirteen mittaamisesta, jollaiseksi älykkyys määritellään ja johon ympäristöllä ei ajatella olevan vaikutusta.
Yksilön älykkyys on epäilemättä yhteydessä siihen, miten yksilö selviää eri ongelmatilanteista tai onnistuu PISA-testissä. Onnistumiseen vaikuttaa kuitenkin moni muukin tekijä. Ryhmätason tarkasteluissa nämä tekijät kumuloituvat vaihtelevasti. Esimerkiksi se tosiasia, että noin viidennes ruotsinkielisten koulujen oppilaista puhuu kotikielenään suomea selittää huomattavan osan kieliryhmien erosta. Tutkimuksen ulkopuolelta esiin ostettuina syinä on mainittu mm. heikompi opettajien pätevyystilanne ja oppikirjojen heikompi tarjonta. Älykkyyden selitysosuutta yksilöiden tai ryhmien tulosten vaihteluun on PISAn perusteella mahdoton osoittaa, koska kyseistä tekijää ei tutkimuksessa ole mitattu.
Duttonin ym. artikkelissa ihmetyttää myös tutkijoiden (tarkoituksellinen) tosiasioiden puutteellinen ja jopa virheellinen esittäminen. Taulukoista on jätetty kokonaan pois vuoden 2012 ainekohtaiset PISA-tulokset. Tuolloin ero kieliryhmien välillä oli merkittävästi tasaisempi kuin aiemmin. Matematiikassa ero hävisi kokonaan. Toisin kuin tekijät väittävät, PISAn tietokonepohjaisessa ongelmaratkaisun kokeessa kieliryhmien välillä ei ollut eroja. Aikuisten (15 ̶ 64 vuotta) osaamista mittaavassa PIAAC-tutkimuksessa suomen ja ruotsinkieliset pärjäsivät lukutaidossa ja numeerisessa osaamisessa yhdenmukaisesti, ja yleisessä ongelmaratkaisussa ruotsinkieliset jopa hieman paremmin. Tutkijoiden hypoteesin mukaan tämän ei pitäisi olla mahdollista.
Ihmetyttää, mistä nousee toistuva tarve selittää kansakuntien välisiä eroja eri asioissa menestymisessä niiden erilaisella älykkyydellä. Yleensä näitä vertailuja on käytetty alistamaan kansainvälisessä kilpailussa heikommin menestyviä maita. Mikäli oikein muistan, artikkelissa viitattu Lynn & Vanhanen todistelivat mm. Ruotsin parempaa menestystä Suomeen nähden suomalaisten alhaisemmalla älykkyydellä. Olisi mielenkiintoista nähdä Duttonin ym. PISA-aineistoon perustuva analyysi ruotsalaisten nykyisestä älykkyystasosta, kun Ruotsi sijoittuu tuloksissa OECD-maiden häntäpäähän, ja jää Suomesta jälkeen noin puolen hajonnan yksikön verran. Miten heidän teoriansa mahtaa selittää ruotsalaisen älykkyyden äkillisen romahduksen?
Kirjoittaja professori Jouni Välijärvi
