Yläkoulun johtamista värittävät sekä peruskoulun päättöarviointiin liittyvät paineet että murrosikäisten nuorten moninaiset tempaukset. Aineenopettajista koostuva ammattilaisten joukko tahtoisi saatella jokaisen nuoren toisen asteen oppilaitokseen. Ihan jokainen nuori ei kuitenkaan jaksa motivoitua opintojen jatkamisesta tai edes peruskoulun loppuun saattamisesta.
Koulun asiantuntijayhteisö käyttää pedagogista osaamistaan
opettaessaan, ohjatessaan, kasvattaessaan ja tukiessaan nuoria sekä yksilöinä
että ryhmänä. Samalla yhteiskunnan eri tahoilta nousee jatkuvasti uusia
velvoitteita, tavoitteita, odotuksia ja tehtäviä koululle, vaikka rahoitusta
vähennetään. Osa vanhemmista ei myöskään koe koulun kasvatustavoitteita tai
niiden mukaista toimintaa tavoittelemisen arvoisiksi.
Osaamisten käyttöönotolla, jaettua johtamista ja verkostoja
hyödyntämällä rehtorit ratkovat arjen ongelmia, linjaavat, tekevät erilaisia
sopimuksia, valintoja ja päätöksiä. Jokainen rehtori kokee joskus, jonkun
päätöksen hankalaksi, vaikeaksi, piinaavaksi, sellaiseksi, että se ei jätä
rauhaan. Juuri tällaisia päätöksiä tutkin väitöstutkimuksessani haastattelemalla
ulkomaisia ja kotimaisia rehtoreita kerronnallisen haastattelun menetelmällä ja
analysoimalla aineiston grounded theory -menetelmällä.
Nämä päätökset eivät edustaneet mitään erityistä
päätöstyyppiä, vaan olivat ns. ilkeitä ongelmia, wicked problems, ja kuuluivat
sopimusvallan piiriin. Ne olivat sekoituksia mm. intuitiivisista, rajoitetusti
rationaalisista, inkrementaalisista ja mixed scanning -tyyppisistä päätöksistä.
Päätökset saattoivat olla nopeaa reagointia vaativia kriisipäätöksiä tai esim.
hyvin hitaasti eteneviä henkilöstöpäätöksiä.
Analyysin tulokseksi kiteytyi teoria, jonka mukaisesti
vaikeaksi koettu johtamispäätös edellyttää koulun arvojen mukaista, taitavaa
pedagogista synkronointia. Ratkaistavana on eettisiä dilemmoja, joita vastuu
toiminnan ylläpidosta aiheuttaa, kun henkisten ja aineellisten voivarojen sekä toimintaa
ohjaavien sääntöjen ja sopimusten määrä ja laatu vaihtelevat. Pedagogisesti
synkronoiden, ajastaen, samaan sykkeeseen saattaen pyritään eri ihmisiä ja
hoidettavia asioita koskevat päätökset saada aikataulutettua siten, että
kokonaisuus toimii. Päätöksissä otetaan huomioon heikoimmat lenkit ja erilaiset
mikropoliittiset vaikuttamispyrkimykset. Päätökset pyritään tekemään oppilaan
ja oppilaiden edun mukaisesti. Tavoitteena on ylläpitää luottamuksen
kulttuuria.
Rehtorit olivat hakeneet tukea vaikeiden päätösten
tekemiseen lähinnä vertaisiltaan, toisilta rehtoreilta. Osa päätöksistä oli
laadultaan sellaisia, että tukea olisi voitu hakea myös työntekijöiltä tai
esimiehiltä. Paineiden keskelläkin tulee pystyä laadukkaisiin päätöksiin, joten
kakofonian ehkäisemiseksi on hyvä jatkossa rakentaa rehtoreille vahvaa
mentorointitoimintaa ja rohkaista heitä osallistamaan organisaatiotaan
päätöksentekoon. Tutkimuksen sivulöydöksenä havaitsin, että syklinen koulunaika
ja jokaisen toimijan yksilöllinen aikataulu lisäävät pedagogisen synkronoinnin
vaikeutta. Sitä on syytä jatkossa tutkia tarkemmin.
Tutkimukseni avulla koin myös henkilökohtaista helpotusta:
vaikeisiin päätöksiin ei ole olemassa yhtä oikeaa ratkaisua, vaan
tavoiteltavana on eri osapuolia tyydyttävä ratkaisu.
Väitökseni voit ladata osoitteesta
https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/44626
Kaisa Isotalo
kaisa.isotalo@seinajoki.fi
